Läimäytin kämmenen teatraalisesti otsaani, kun luin pari päivää sitten Iltalehteä. Ei nämä asiat ole niin monimutkaisia. Mikä ihmisiä vaivaa?
"13 suositusta: Näin koulusurmat estetään
26.2.2009 10:34
Jokelan koulusurmia tutkinut lautakunta laati 13 suositusta, joilla koulusurmat voitaisiin jatkossa estää.
Suositus 5
Sisäasiainministeriön tulisi esittää lainmuutosta, jolla huolehditaan siitä, että ampuma-aseiden luvansaantia oleellisesti tiukennetaan erityisesti käsiaseiden osalta ja jolla huolehditaan toimenpiteistä ampuma-aseiden määrän merkittäväksi vähentämiseksi."
Linkki
Erityisesti käsiaseisiin puuttuminen onkin todella fiksua, kun kolmessa maailman tuhoisimmassa tämäntyyppisessä joukkosurmassa on aseena ollut kivääri. Pitkääkin asetta voi kantaa huomaamatta soitin- tai urheilulaukussa tai -kotelossa, ja tästä on järkevän teorian tueksi käytännön näyttöäkin. Mikä kumma siitä käsiaseesta tekee niin vaarallisen?
Ampuma-aseiden määrä on koulusurmien todennäköisyyden kannalta täysin merkityksetön seikka. Jos yksi henkilö omistaa vaikkapa tuhat asetta ja tämä määrä supistetaan viiteen, paraneeko yleinen turvallisuus? Niinpä.
Aseenomistajienkaan määrä ei ole missään yhteydessä koulusurmiin. On yhdentekevää, olisiko meitä 3 000 000 taikka vain 10 000, jos yksittäinen ihminen voi ja päättää aseen hankkia. Kummallakaan kouluampujista ei ollut aseita silloin, kun he ideansa saivat ja suunnitelmansa tehtailivat. Jos haluttaisiin pienentää yhden ihmisen suorittaman joukkosurman todennäköisyyttä Suomessa, pitäisi vähentää suomalaisten määrää.
–––––
Näköjään lautakunta ei ole muutenkaan ollut ihan tehtäviensä tasalla, ja on siteerannut raportissaan vanhaa aselakia. Turun Sanomat kertoo seuraavaa: "Kiusallinen lapsus lautakunnalle on sattunut ampuma-aseiden vähentämistä koskevassa kohdassa, jossa lainataan vanhentunutta lakia. Erhe olisi kenties vältetty, jos kymmenenhenkiseen tutkintalautakuntaan olisi kutsuttu edes yksi varsinainen aselainsäädännön tuntija."
Linkki
Niinpä, eli asioista tekee tutkimusta ja johtopäätöksiä ihmiset, jotka eivät tiedä mitä tekevät. Ovatkohan he tietoisia niistä tiukennuksista, joita aselupakäytäntöön oli tehty juuri ennen kuin Auviselle myönnettiin lupa? Onko viides suositus pelkästään hatariin mielikuviin perustuvaa sanahelinää?
Lautakunnan puheenjohtaja kommentoi: "Meidän tekemiemme asesuositusten sisältöön kyseisellä virheellä ei ole ollut mitään vaikutusta, ja sehän tässä on tärkeintä, Petäjäniemi kommentoi."
Linkki
No ei varmaan ollut vaikutusta, mutta tuskin olisi ollut millään muullakaan. Selvästihän tuossa on etukäteen päätetty ratkaisu, jota ehdotetaan tosiasioista piittaamatta. Kahden ihmisen tekojen vuoksi voidaan leimata 116 000 ihmisen joukko, ja vaatia heidän riesakseen erilaisia kiristystoimenpiteitä.
lauantai 28. helmikuuta 2009
lauantai 22. marraskuuta 2008
Tee niinkuin emme käske, mutta älä kuitenkaan.
Kainuulaismies on joutunut poliisikuulustelun ja asetakavarikon kohteeksi. linkki
Huomioikaapa seuraavat lainaukset suoraan uutisesta:
"Rikoskomisario Seppo Leinonen luonnehtii Kainuun Sanomille työntekijän puhelua turhautuneen miehen puheluksi. Hänen mukaansa uhkauksesta ei varsinaisesti ollut kyse."
"Näillä näkymin asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, Leinonen sanoo. Tutkinnallisella puolella ei tapaus aiheuta Leinosen mukaan lisätoimenpiteitä."
"Viranomaisella ei ole muuta vaihtoehtoja kuin lähteä siitä, että uhkaus on esitetty tosissaan, Leinonen sanoo."
"Vaihtoehto olisi, että ei reagoitaisi, ja tapahtuisikin jotakin, Leinonen huomauttaa."
Voi jukran pujut sentään! Joko on uhattu tai sitten ei. Jos on uhattu, tehkää nyt hitto vieköön muutakin kuin vain asetakavarikko! Ei ihminen aseettomana vaarattomaksi muutu. Että ei kannata edes tutkia, kun poliisin vaisto riittää?
Suomessa jopa rikosepäily voi riittää asetakavarikon perusteeksi. Siitäkin käytännöstä voi olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa ei edes epäillä rikoksesta, eikä asiaa tutkita. Poliisi myöntää tämän itsekin!
Taitaa olla niin, että Suomen Lain lisäksi meidän pitää noudattaa jotain toistakin lakia, mutta kukaan ei oikein tiedä mikä se laki on. Rikoksesta ei epäillä ja tutkinnallinen puoli ei tee mitään, mutta näin viranomainen voi kyykyttää ihmisiä. Tulee Neuvostoliitto mieleen.
Saattaisin vielä sulattaa sen että lakia kiristettäisiin aseharrastuksen tappamiseksi, mutta jos viranomainen voi toimia tällä tavalla lain yläpuolella, taitaa olla korkea aika poistua maasta - kun vielä voi. En kyllä tälläkään hetkellä asu Suomessa.
Huomioikaapa seuraavat lainaukset suoraan uutisesta:
"Rikoskomisario Seppo Leinonen luonnehtii Kainuun Sanomille työntekijän puhelua turhautuneen miehen puheluksi. Hänen mukaansa uhkauksesta ei varsinaisesti ollut kyse."
"Näillä näkymin asiassa ei ole syytä epäillä rikosta, Leinonen sanoo. Tutkinnallisella puolella ei tapaus aiheuta Leinosen mukaan lisätoimenpiteitä."
"Viranomaisella ei ole muuta vaihtoehtoja kuin lähteä siitä, että uhkaus on esitetty tosissaan, Leinonen sanoo."
"Vaihtoehto olisi, että ei reagoitaisi, ja tapahtuisikin jotakin, Leinonen huomauttaa."
Voi jukran pujut sentään! Joko on uhattu tai sitten ei. Jos on uhattu, tehkää nyt hitto vieköön muutakin kuin vain asetakavarikko! Ei ihminen aseettomana vaarattomaksi muutu. Että ei kannata edes tutkia, kun poliisin vaisto riittää?
Suomessa jopa rikosepäily voi riittää asetakavarikon perusteeksi. Siitäkin käytännöstä voi olla montaa mieltä, mutta tässä tapauksessa ei edes epäillä rikoksesta, eikä asiaa tutkita. Poliisi myöntää tämän itsekin!
Taitaa olla niin, että Suomen Lain lisäksi meidän pitää noudattaa jotain toistakin lakia, mutta kukaan ei oikein tiedä mikä se laki on. Rikoksesta ei epäillä ja tutkinnallinen puoli ei tee mitään, mutta näin viranomainen voi kyykyttää ihmisiä. Tulee Neuvostoliitto mieleen.
Saattaisin vielä sulattaa sen että lakia kiristettäisiin aseharrastuksen tappamiseksi, mutta jos viranomainen voi toimia tällä tavalla lain yläpuolella, taitaa olla korkea aika poistua maasta - kun vielä voi. En kyllä tälläkään hetkellä asu Suomessa.
keskiviikko 1. lokakuuta 2008
Miekat, moraali ja mielenhäiriöt
Pari moraalista ylemmyydentuntoa tuntevaa herrasmiestä ovat ottaneet asiakseen erityisesti miekkailijoina esiintyen kusta käsiaseharrastajien muroihin. On ironista juuri miekkailijoilta hyökätä käsiaseita vastaan maassa, jossa yleisin tekoväline henkirikoksessa on teräase. Miekalla ei voi edes metsästää; Miekan ainut alkuperäinen käyttötarkoitus on toisen ihmisen tappaminen.
On alkanut vaikuttaa pahasti siltä, että herroilla itsellään on jotain ongelmia vihanhallinnassa sekä fantasian ja todellisuuden erottelussa. Keittiöpsykologiapohjalta sanoisin, että kyse on projektiosta: Itsessään oleva ominaisuus heijastetaan muihin.
Jan Bade osoitti oikeaa urheiluhenkeä säilän SM-kisoissa, missä hän kiroili äänekkäästi ja kävi sen jälkeen fyysisesti tuomarin kimppuun, seurauksena viiden kuukauden kilpailu- ja toimitsijakielto.
Viestini Janille: Jan, olen vilpittömän iloinen kuullessani, että olet päättänyt luopua ampuma-aseestasi. Olisi myös hyvä, jos lopettaisit teräaseilla leikkimisen, ja aloittaisit vaikkapa virkkuuharrastuksen tai muun rauhoittavan puuhan. Olisit siten vähemmän vaaraksi ympäristöllesi, ja sinulla olisi vähemmän luppoaikaa tehdä itsestäsi netissä täysi pelle.
Kimmo Pentikäisen blogikirjoitukseen on jo linkki ylempänä, mutta haluaisin nostaa siitä esille erityisesti tämän kommentin:
"Näkisin että piipun pituudella on merkitystä itsemurhaan taipuvaisen ihmisen kohdalla. Ihmisten tappamiseen nopeassa toiminnassa tarkoitetut sotilaskiväärit ovat yleensä alle 510 mm, kuten M16, M4, AK-47 ja Rk 62. Mitä pidempi piippu, sitä vähemmän on itsemurhaan taipuvaisella mahdollisuus samaistua sen kanssa Rambo-sankarikuviin."
Kimmo, en suoraan sanottuna tiedä mikä auttaisi vaivaasi. Jos jalkasi koskaan koskettavat maata, suosittelen tässä hetken selveystilassa lähettämään kotipaikkakuntasi poliisille pyynnön, että he eivät missään tapauksessa myönnä sinulle lupaa ampuma-aseeseen, jossa on alle 600 mm pituinen piippu. Onhan kuitenkin täysin realistinen ajatus, että juuri tällainen ase saattaa taikavoimillaan riivata ihmisen tekemään itsemurhan.
On alkanut vaikuttaa pahasti siltä, että herroilla itsellään on jotain ongelmia vihanhallinnassa sekä fantasian ja todellisuuden erottelussa. Keittiöpsykologiapohjalta sanoisin, että kyse on projektiosta: Itsessään oleva ominaisuus heijastetaan muihin.
Jan Bade osoitti oikeaa urheiluhenkeä säilän SM-kisoissa, missä hän kiroili äänekkäästi ja kävi sen jälkeen fyysisesti tuomarin kimppuun, seurauksena viiden kuukauden kilpailu- ja toimitsijakielto.
Viestini Janille: Jan, olen vilpittömän iloinen kuullessani, että olet päättänyt luopua ampuma-aseestasi. Olisi myös hyvä, jos lopettaisit teräaseilla leikkimisen, ja aloittaisit vaikkapa virkkuuharrastuksen tai muun rauhoittavan puuhan. Olisit siten vähemmän vaaraksi ympäristöllesi, ja sinulla olisi vähemmän luppoaikaa tehdä itsestäsi netissä täysi pelle.
Kimmo Pentikäisen blogikirjoitukseen on jo linkki ylempänä, mutta haluaisin nostaa siitä esille erityisesti tämän kommentin:
"Näkisin että piipun pituudella on merkitystä itsemurhaan taipuvaisen ihmisen kohdalla. Ihmisten tappamiseen nopeassa toiminnassa tarkoitetut sotilaskiväärit ovat yleensä alle 510 mm, kuten M16, M4, AK-47 ja Rk 62. Mitä pidempi piippu, sitä vähemmän on itsemurhaan taipuvaisella mahdollisuus samaistua sen kanssa Rambo-sankarikuviin."
Kimmo, en suoraan sanottuna tiedä mikä auttaisi vaivaasi. Jos jalkasi koskaan koskettavat maata, suosittelen tässä hetken selveystilassa lähettämään kotipaikkakuntasi poliisille pyynnön, että he eivät missään tapauksessa myönnä sinulle lupaa ampuma-aseeseen, jossa on alle 600 mm pituinen piippu. Onhan kuitenkin täysin realistinen ajatus, että juuri tällainen ase saattaa taikavoimillaan riivata ihmisen tekemään itsemurhan.
maanantai 29. syyskuuta 2008
Padat ja kattilat Pohjoismaissa
Iltis raportoi ruotsalaisten kutsuvan Suomea nimellä "Pohjolan Villi Länsi". Aika ronskia tilitystä tyypeiltä, joiden rahakuljetuksia ryöstetään joka toinen päivä.
"Kirjoituksissa hämmästeltiin Suomen aselakia, joka sallii aseenkannon jo 15-vuotiaille."
Niin... Auvinenhan oli 18-vuotias ja Saari ehtinyt 22 vuoden ikään.
"Expressen uutisoi, että Suomessa on jokaista sataa ihmistä kohti 56 asetta. Suomi onkin aseiden määrän suhteen omaa luokkaansa EU:ssa ja kolmantena maailmassa. Yhdysvalloissa aseita on 90 sataa ihmistä kohti. Ranskassa, Kanadassa, Australiassa ja Saksassa vastaava luku on alle 30."
Minä luotan ennemmin Sisäministeriön tiedotteeseen, jonka mukaan luvallisia aseita on sataa ihmistä kohti 30.45 kappaletta, ja luvattomat mukaanlukien noin 32 kappaletta. Korjattu tieto asettaa Suomen rankingin Ranskan kanssa jaetulle kuudennelle sijalle.
" Ase joka kolmannessa tuvassa."
Suomessa asuvat 650 000 aseenomistajaa muodostavat väestöstä hieman yli 12% joukon, ja moni aseenomistaja asuu toisen aseenomistajan kanssa samassa taloudessa. Joka kymmenes tupa olisi siis lähempänä totuutta, mutta eipä anneta tosiasioiden häiritä tragedialla revittelyä.
Kaikella kunnioituksella länsinaapuriamme kohtaan, mutta hurrit voisivat kaivaa hirren omasta silmästään ennen muiden osoittelua. Suomen korkeat henkirikostilastot sentään koskettavat pääasiassa rikollisia ja juoppoja (ja näiden yhdistelmiä), joiden välillä tyypillinen suomalainen hengenriisto tapahtuu. Ruotsi alkaa olla jo kypsä paikka asua ihan tavallisillekin ihmisille, kuten kuka tahansa uutisia lukeva on saanut ikäväkseen huomata.
"Kirjoituksissa hämmästeltiin Suomen aselakia, joka sallii aseenkannon jo 15-vuotiaille."
Niin... Auvinenhan oli 18-vuotias ja Saari ehtinyt 22 vuoden ikään.
"Expressen uutisoi, että Suomessa on jokaista sataa ihmistä kohti 56 asetta. Suomi onkin aseiden määrän suhteen omaa luokkaansa EU:ssa ja kolmantena maailmassa. Yhdysvalloissa aseita on 90 sataa ihmistä kohti. Ranskassa, Kanadassa, Australiassa ja Saksassa vastaava luku on alle 30."
Minä luotan ennemmin Sisäministeriön tiedotteeseen, jonka mukaan luvallisia aseita on sataa ihmistä kohti 30.45 kappaletta, ja luvattomat mukaanlukien noin 32 kappaletta. Korjattu tieto asettaa Suomen rankingin Ranskan kanssa jaetulle kuudennelle sijalle.
" Ase joka kolmannessa tuvassa."
Suomessa asuvat 650 000 aseenomistajaa muodostavat väestöstä hieman yli 12% joukon, ja moni aseenomistaja asuu toisen aseenomistajan kanssa samassa taloudessa. Joka kymmenes tupa olisi siis lähempänä totuutta, mutta eipä anneta tosiasioiden häiritä tragedialla revittelyä.
Kaikella kunnioituksella länsinaapuriamme kohtaan, mutta hurrit voisivat kaivaa hirren omasta silmästään ennen muiden osoittelua. Suomen korkeat henkirikostilastot sentään koskettavat pääasiassa rikollisia ja juoppoja (ja näiden yhdistelmiä), joiden välillä tyypillinen suomalainen hengenriisto tapahtuu. Ruotsi alkaa olla jo kypsä paikka asua ihan tavallisillekin ihmisille, kuten kuka tahansa uutisia lukeva on saanut ikäväkseen huomata.
lauantai 27. syyskuuta 2008
Hirvi-ilmakivääri vai ilmahirvikivääri?
Laihon Jone on taas vauhdissa, tai en minä tiedä kuinka pirteä meininki pitää olla että möläyttää jotain tällaista: "Tietyillä ilmakivääreillä kellistetään hirviä."
Sama heppuhan on tullut tutuksi älykkään hivelevistä lausunnoistaan ennenkin.
Viimeksi kun asiasta oli puhetta, tehokkaimmat Suomessa saatavilla olevat ilmakiväärit huitelivat suuenergialtaan jossain 100 joulen tietämillä. Hirvikivääriltä vaadittu minimi on 2700 joulea 100 metrin päässä 9 gramman luodilla. Eipä ihan piisaa hirvelle nämä pelottavan tehokkaat ilmakiväärit siis. Viimeksi hirvestykseen sopivaa ilmakivääriä kehiteltiin tietääkseni 1800-luvulla erään baijerilaisen vapaaherran toimesta, joka menetti painesäiliön räjähdettyä vasemman kätensä.
Jyrki Katainen puolestaan on aivan pihalla. Hän ei muista montako asetta omistaa, ja luulee metsästyksessä erikseen kiellettyä varsijousta "tavanomaiseksi metsätysaseeksi".
Jutussa kerrottiin myös seuraavaa: "Katainen myönsi, että mitä vähemmän käsiaseita on, sitä pienempi matemaattinen todennäköisyys on sillä, että pistooleita käytetään tappamiseen."
Matikasta kymppi, logiikasta ja taustatiedoista nelonen. Suomessa on arviolta 116 000 käsiaseharrastajaa, joiden omistuksessa on yli kaksinkertainen määrä luvallisia käsiaseita. Tästä poolista seurasi vuosina 2002-2006 keskimäärin alle 2.5 henkirikosta vuodessa. Kyse on siis karkeasti promillesta jaettuna viidelläkymmenellä. Voiko mitenkään kohtuuden rajoissa odottaa, että tästä pääsisi yhtään alemmaksi?
Auvinen ja Saari taas eivät harrastajia olleet, vaan suunnitelmallisia ja määrätietoisia joukkomurhaajia. Heidän tekojensa todennäköisyys olisi ollut aivan sama, oli Suomessa oikeiden harrastajien vahvuus sitten 1000 tai 100 000, koska teko ei ollut aseiden tai aseharrastajien innoittama. Aseharrastajien määrää vähentämällä ei siis millään tavalla vaikuteta siihen, että joku haluaa tappaa ihmisiä, ja päättää harrastajaksi tekeytymällä hankkia aseen surmatöitä varten.
Väite, että jos aseharrastajia ja käsiaseita olisi vähemmän, olisi Jokelan tai Kauhajoen joukkosurman tapainen tapahtuma vähemmän todennäköinen, ei kestä kriittistä tarkastelua!
Tällä tietämys- ja ymmärrystasolla johtajamme tekevät päätöksiä. Onneksi en menetä yöuniani herkästi, vaikka mieleen juolahtaakin toisinaan onko poliitikoilla muutkin asiat yhtä surkeasti hanskassa.
Sama heppuhan on tullut tutuksi älykkään hivelevistä lausunnoistaan ennenkin.
Viimeksi kun asiasta oli puhetta, tehokkaimmat Suomessa saatavilla olevat ilmakiväärit huitelivat suuenergialtaan jossain 100 joulen tietämillä. Hirvikivääriltä vaadittu minimi on 2700 joulea 100 metrin päässä 9 gramman luodilla. Eipä ihan piisaa hirvelle nämä pelottavan tehokkaat ilmakiväärit siis. Viimeksi hirvestykseen sopivaa ilmakivääriä kehiteltiin tietääkseni 1800-luvulla erään baijerilaisen vapaaherran toimesta, joka menetti painesäiliön räjähdettyä vasemman kätensä.
Jyrki Katainen puolestaan on aivan pihalla. Hän ei muista montako asetta omistaa, ja luulee metsästyksessä erikseen kiellettyä varsijousta "tavanomaiseksi metsätysaseeksi".
Jutussa kerrottiin myös seuraavaa: "Katainen myönsi, että mitä vähemmän käsiaseita on, sitä pienempi matemaattinen todennäköisyys on sillä, että pistooleita käytetään tappamiseen."
Matikasta kymppi, logiikasta ja taustatiedoista nelonen. Suomessa on arviolta 116 000 käsiaseharrastajaa, joiden omistuksessa on yli kaksinkertainen määrä luvallisia käsiaseita. Tästä poolista seurasi vuosina 2002-2006 keskimäärin alle 2.5 henkirikosta vuodessa. Kyse on siis karkeasti promillesta jaettuna viidelläkymmenellä. Voiko mitenkään kohtuuden rajoissa odottaa, että tästä pääsisi yhtään alemmaksi?
Auvinen ja Saari taas eivät harrastajia olleet, vaan suunnitelmallisia ja määrätietoisia joukkomurhaajia. Heidän tekojensa todennäköisyys olisi ollut aivan sama, oli Suomessa oikeiden harrastajien vahvuus sitten 1000 tai 100 000, koska teko ei ollut aseiden tai aseharrastajien innoittama. Aseharrastajien määrää vähentämällä ei siis millään tavalla vaikuteta siihen, että joku haluaa tappaa ihmisiä, ja päättää harrastajaksi tekeytymällä hankkia aseen surmatöitä varten.
Väite, että jos aseharrastajia ja käsiaseita olisi vähemmän, olisi Jokelan tai Kauhajoen joukkosurman tapainen tapahtuma vähemmän todennäköinen, ei kestä kriittistä tarkastelua!
Tällä tietämys- ja ymmärrystasolla johtajamme tekevät päätöksiä. Onneksi en menetä yöuniani herkästi, vaikka mieleen juolahtaakin toisinaan onko poliitikoilla muutkin asiat yhtä surkeasti hanskassa.
Mitä oikein ollaan kieltämässä?
Keskustelu kieltämisestä ei ota laantuakseen. Joku ehdottaa käsiaseiden kieltämistä kokonaan, toinen niiden kotisäilyttämisen kieltämistä, kolmas Auvisen ja Saaren käyttämän asetyypin kieltämistä. Ihmisillä ei vaikuttaisi olevan tietoa siitä, millaisia aseita urheiluammunnassa oikeastaan käytetään, ja millaisia aseita SIG Sauer Mosquito ja Walther P22 Target ovat niihin nähden.
Tässä Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin, että Poliisiylijohtaja Paateron mielestä "sentyyppiset puoliautomaattiset käsiaseet, joita koulusurmissa on käytetty", voitaisiin kieltää hänen puolestaan kokonaan, koska "niitä ei hänen mukaansa juurikaan käytetä urheiluammunnassa".
Toisessa jutussa haastatellun Ampumaurheiluliiton practical-jaoksen puheenjohtaja Timo McKeownin sanomiset väännettiin otsikossa muotoon "Ampumaharrastajat valmiita kieltämään koulusurmissa käytetyn asetyypin", mutta itse jutussa McKeown totesi vain, että asetyyppi ei sovellu kilpa-ammuntaan, ja on urheiluampujalle tarpeeton. Tunnen McKeownin ennestään ja olen osallistunut hänen järjestämilleen kursseille, ja "Maccarin" puhuessa kannattaa pitää korvat auki: Mies tietää mistä puhuu. On mielestäni ikävää, että hänen sanomisiaan on vääristelty tällä tavalla.
Jutun mukaan "kumpikin (Mosquito ja P22 Target) muistuttaa ulkonäöltään järeämpiä käsiaseita". Jokainen varmasti ymmärtää, että aseen ampuma luoti on se mikä tappaa, ei ulkonäkö. Räyhäkkään näköisen aseen puuttuessa joukkosurmaajalla tuskin olisi mitään estoja ostaa jotain urheilullisemman näköistä mallia. Vaatteitakin hankkiessa itse kukin ostaa ensisijaisesti mielestään hyvännäköisiä vaatteita, mutta emme juuri mieluisan vaatekappaleen puutteessa kulje alasti, emmehän?
Tehdäänpä pieni vertailu:
Tässä on Saaren aseen kaltainen Walther P22 Target.
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 10 patruunaa
Paino: 525 grammaa
Hinta: n. 350 €
Tämän aseen soveltuvuus urheiluammuntaan on huono, koska ase ei ole mekaanisesti kovin tarkka, sen kahva on useimmille liian pieni, liipaisu on huono, ase on kevyt ja tähtäimissäkin on parantamisen varaa. Hyvä ampuja pystyy ampumaan tällä noin 50 millimetrin kokoista hajontaa 25 metrin matkalle, mikä ei riitä vakavaan kilpailuun. Minä en suosittelisi tällaista asetta aloittelijalle, koska aseella on yksinkertaisesti vaikeaa ampua.
Walther GSP Expert on huippuluokan urheiluase moninaisiin ampumalajeihin. Ase on mekaanisesti äärimmäisen tarkka, sen muotoiltu kahva on sovitettavissa ampujalle, liipaisu on kevyt ja täsmällinen, ase on raskas ja vakaa, ja tähtäinkuva on selkeä ja terävä. Tällainen ase on monelle aloittelijalle jo liian iso investointi, mutta vanhempaa GSP-mallia saa käytettynä noin 500 eurolla.
-----
Minä en ampumaharrastajana menettäisi yhtään mitään, jos tuollaiset P22:n ja Mosquiton kaltaiset romupyssyt vietäisiin sulattamoon. Olen kummallakin mallilla ampunut yhteensä satoja ja taas satoja laukauksia, ja kokemus vakuutti minut siitä, että omaan asekaappiini sellaista ei tule. On makaaberi sattuma ja vääryys, että Auvisen ja Saaren aseet ilmeisesti toimivat surmatöissä häiriöittä, kun taas harrastajat painivat erilaisten ongelmien kanssa silloin kun kohteena on eloton pahvitaulu.
Kymppitonnin kysymys on kuitenkin tämä: Millä perusteella P22:n ja kunnon urheiluaseiden välille voidaan vetää raja? Kielletään kevyet aseet? Kielletään epätarkat aseet? Kielletään halvat aseet? Kielletään "järeämpien käsiaseiden" näköiset aseet? Tämänhetkisen lain mukaan aseet ovat toisiinsa rinnastettavia: Pistooli, itselataava kertatuli, kaliiperi .22 LR.
Kysymykseen siitä, sopiiko P22 Target vakavaan urheiluammuntaan on vastattu: Ei sovi.
Jos itselataavien pienoispistoolien suurin sallittu lipaskapasiteetti olisi viisi, joutuisi GSP:n käyttäjä ampuessaan vaihtamaan lipasta useammin kuin P22:n käyttäjä. Toisaalta P22:ta ja Mosquitoa voisi tämän jälkeen edelleen myydä, mutta vain viiden patruunan lippailla varustettuna. Onko tällä merkitystä? Kuinka nopeasti aseeseen saa vaihdettua uuden lippaan? Vastaus: Amatööri alle kahdessa, ammattilainen alle sekunnissa. Tässä Travis Tomasie havainnollistavalla videolla:
Vaikka lippaanvaihto sujuisi hitaamminkin, voi aseen pesässä olevan patruunan ampua lippaan ollessa irroitettunakin. P22:ssa ja kourallisessa muita asemalleja on "lipasvarmistin", eli ase ei laukea jos lipas on irrotettuna, mutta tämän ominaisuuden poistaminen on normaali toimenpide harrastajille, koska se monimutkaistaa aseen turvallista käsittelyä.
Otan vastaan ehdotuksia siitä, millä perusteella Auvisen ja Saaren asetyyppi saataisiin kiellettyä niin, että vakavissa urheilulajeissa käytetyt aseet eivät osu määrittelyn piiriin. Mikäli mitään järkevää ei keksitä, menee kieltolistalle myös vakavasti otettavia urheiluaseita, tai sitten on hyväksyttävä että P22:n ja Mosquiton kieltämisellä ei saavuteta mitään hyötyä.
Tässä Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin, että Poliisiylijohtaja Paateron mielestä "sentyyppiset puoliautomaattiset käsiaseet, joita koulusurmissa on käytetty", voitaisiin kieltää hänen puolestaan kokonaan, koska "niitä ei hänen mukaansa juurikaan käytetä urheiluammunnassa".
Toisessa jutussa haastatellun Ampumaurheiluliiton practical-jaoksen puheenjohtaja Timo McKeownin sanomiset väännettiin otsikossa muotoon "Ampumaharrastajat valmiita kieltämään koulusurmissa käytetyn asetyypin", mutta itse jutussa McKeown totesi vain, että asetyyppi ei sovellu kilpa-ammuntaan, ja on urheiluampujalle tarpeeton. Tunnen McKeownin ennestään ja olen osallistunut hänen järjestämilleen kursseille, ja "Maccarin" puhuessa kannattaa pitää korvat auki: Mies tietää mistä puhuu. On mielestäni ikävää, että hänen sanomisiaan on vääristelty tällä tavalla.
Jutun mukaan "kumpikin (Mosquito ja P22 Target) muistuttaa ulkonäöltään järeämpiä käsiaseita". Jokainen varmasti ymmärtää, että aseen ampuma luoti on se mikä tappaa, ei ulkonäkö. Räyhäkkään näköisen aseen puuttuessa joukkosurmaajalla tuskin olisi mitään estoja ostaa jotain urheilullisemman näköistä mallia. Vaatteitakin hankkiessa itse kukin ostaa ensisijaisesti mielestään hyvännäköisiä vaatteita, mutta emme juuri mieluisan vaatekappaleen puutteessa kulje alasti, emmehän?
Tehdäänpä pieni vertailu:
Tässä on Saaren aseen kaltainen Walther P22 Target.
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 10 patruunaa
Paino: 525 grammaa
Hinta: n. 350 €
Tämän aseen soveltuvuus urheiluammuntaan on huono, koska ase ei ole mekaanisesti kovin tarkka, sen kahva on useimmille liian pieni, liipaisu on huono, ase on kevyt ja tähtäimissäkin on parantamisen varaa. Hyvä ampuja pystyy ampumaan tällä noin 50 millimetrin kokoista hajontaa 25 metrin matkalle, mikä ei riitä vakavaan kilpailuun. Minä en suosittelisi tällaista asetta aloittelijalle, koska aseella on yksinkertaisesti vaikeaa ampua.
Tässä on Walther GSP Expert
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 5 patruunaa
Paino: 1180 grammaa
Hinta: n. 2000 €
Walther GSP Expert on huippuluokan urheiluase moninaisiin ampumalajeihin. Ase on mekaanisesti äärimmäisen tarkka, sen muotoiltu kahva on sovitettavissa ampujalle, liipaisu on kevyt ja täsmällinen, ase on raskas ja vakaa, ja tähtäinkuva on selkeä ja terävä. Tällainen ase on monelle aloittelijalle jo liian iso investointi, mutta vanhempaa GSP-mallia saa käytettynä noin 500 eurolla.
-----
Minä en ampumaharrastajana menettäisi yhtään mitään, jos tuollaiset P22:n ja Mosquiton kaltaiset romupyssyt vietäisiin sulattamoon. Olen kummallakin mallilla ampunut yhteensä satoja ja taas satoja laukauksia, ja kokemus vakuutti minut siitä, että omaan asekaappiini sellaista ei tule. On makaaberi sattuma ja vääryys, että Auvisen ja Saaren aseet ilmeisesti toimivat surmatöissä häiriöittä, kun taas harrastajat painivat erilaisten ongelmien kanssa silloin kun kohteena on eloton pahvitaulu.
Kymppitonnin kysymys on kuitenkin tämä: Millä perusteella P22:n ja kunnon urheiluaseiden välille voidaan vetää raja? Kielletään kevyet aseet? Kielletään epätarkat aseet? Kielletään halvat aseet? Kielletään "järeämpien käsiaseiden" näköiset aseet? Tämänhetkisen lain mukaan aseet ovat toisiinsa rinnastettavia: Pistooli, itselataava kertatuli, kaliiperi .22 LR.
Kysymykseen siitä, sopiiko P22 Target vakavaan urheiluammuntaan on vastattu: Ei sovi.
Jos itselataavien pienoispistoolien suurin sallittu lipaskapasiteetti olisi viisi, joutuisi GSP:n käyttäjä ampuessaan vaihtamaan lipasta useammin kuin P22:n käyttäjä. Toisaalta P22:ta ja Mosquitoa voisi tämän jälkeen edelleen myydä, mutta vain viiden patruunan lippailla varustettuna. Onko tällä merkitystä? Kuinka nopeasti aseeseen saa vaihdettua uuden lippaan? Vastaus: Amatööri alle kahdessa, ammattilainen alle sekunnissa. Tässä Travis Tomasie havainnollistavalla videolla:
Vaikka lippaanvaihto sujuisi hitaamminkin, voi aseen pesässä olevan patruunan ampua lippaan ollessa irroitettunakin. P22:ssa ja kourallisessa muita asemalleja on "lipasvarmistin", eli ase ei laukea jos lipas on irrotettuna, mutta tämän ominaisuuden poistaminen on normaali toimenpide harrastajille, koska se monimutkaistaa aseen turvallista käsittelyä.
Otan vastaan ehdotuksia siitä, millä perusteella Auvisen ja Saaren asetyyppi saataisiin kiellettyä niin, että vakavissa urheilulajeissa käytetyt aseet eivät osu määrittelyn piiriin. Mikäli mitään järkevää ei keksitä, menee kieltolistalle myös vakavasti otettavia urheiluaseita, tai sitten on hyväksyttävä että P22:n ja Mosquiton kieltämisellä ei saavuteta mitään hyötyä.
torstai 25. syyskuuta 2008
Leo Peltojoki on todellisuudesta irtaantunut hölmöläinen
Ilta-Sanomista löytyi tähän mennessä yksi typerimpiä kuviteltavissa olevia kommentteja, mitä tapauksen tiimoilta on inhimillisesti mahdollista esittää. Onko tämä typerys oikeasti oikeustoimikelpoinen henkilö?
Seurapuheenjohtaja: Ampumaharrastaja ei ramboile netissä
Kukaan tarkkuusammuntaa vakavasti harrastava ei vie ammuntakuvia nettiin, sanoo Savon Sanomien haastattelema Kuopion ampuma- ja metsästysseura ry:n puheenjohtaja Leo Peltojoki. Hän huomauttaa että jos joku vie nettiin kuvan tai videon ampumaharrastuksestaan, niin silloin viranomaisilla pitäisi raksuttaa.
Peltojoki sanoo keskustelleensa asiasta ampumaharrastajien kanssa jo Jokelan tapauksen yhteydessä. Hänen mukaansa alan harrastajat eivät yleensä huutele harrastuksestaan.
Joo, harrastajat eivät yleensä huutele harrastuksestaan. Mistähän mahtaa johtua se, että niin moni on asian kanssa "kaapissa"?
Harrastuksen esittäminen positiivisessa valossa on täydellisen rationaalista toimintaa, koska se voi saada muitakin kiinnostuneita aloittamaan harrastuksen. Kaappiin ja kuppikuntiin sulkeutuminen tappaa minkä tahansa harrastuksen. Minä aion jatkossakin suoltaa nettiin niin paljon ampumavideoita ja -kuvia itsestäni, kuin vain aikaiseksi saan.
Pikaisella kuvahaulla netistä löytyi tällaisia ramboilukuvia. Toivottavasti poliisi saa miehen henkilöllisyyden selville, ennen kuin sattuu huonosti!
Seurapuheenjohtaja: Ampumaharrastaja ei ramboile netissä
Kukaan tarkkuusammuntaa vakavasti harrastava ei vie ammuntakuvia nettiin, sanoo Savon Sanomien haastattelema Kuopion ampuma- ja metsästysseura ry:n puheenjohtaja Leo Peltojoki. Hän huomauttaa että jos joku vie nettiin kuvan tai videon ampumaharrastuksestaan, niin silloin viranomaisilla pitäisi raksuttaa.
Peltojoki sanoo keskustelleensa asiasta ampumaharrastajien kanssa jo Jokelan tapauksen yhteydessä. Hänen mukaansa alan harrastajat eivät yleensä huutele harrastuksestaan.
Joo, harrastajat eivät yleensä huutele harrastuksestaan. Mistähän mahtaa johtua se, että niin moni on asian kanssa "kaapissa"?
Harrastuksen esittäminen positiivisessa valossa on täydellisen rationaalista toimintaa, koska se voi saada muitakin kiinnostuneita aloittamaan harrastuksen. Kaappiin ja kuppikuntiin sulkeutuminen tappaa minkä tahansa harrastuksen. Minä aion jatkossakin suoltaa nettiin niin paljon ampumavideoita ja -kuvia itsestäni, kuin vain aikaiseksi saan.
Pikaisella kuvahaulla netistä löytyi tällaisia ramboilukuvia. Toivottavasti poliisi saa miehen henkilöllisyyden selville, ennen kuin sattuu huonosti!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)