Tässä Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin, että Poliisiylijohtaja Paateron mielestä "sentyyppiset puoliautomaattiset käsiaseet, joita koulusurmissa on käytetty", voitaisiin kieltää hänen puolestaan kokonaan, koska "niitä ei hänen mukaansa juurikaan käytetä urheiluammunnassa".
Toisessa jutussa haastatellun Ampumaurheiluliiton practical-jaoksen puheenjohtaja Timo McKeownin sanomiset väännettiin otsikossa muotoon "Ampumaharrastajat valmiita kieltämään koulusurmissa käytetyn asetyypin", mutta itse jutussa McKeown totesi vain, että asetyyppi ei sovellu kilpa-ammuntaan, ja on urheiluampujalle tarpeeton. Tunnen McKeownin ennestään ja olen osallistunut hänen järjestämilleen kursseille, ja "Maccarin" puhuessa kannattaa pitää korvat auki: Mies tietää mistä puhuu. On mielestäni ikävää, että hänen sanomisiaan on vääristelty tällä tavalla.
Jutun mukaan "kumpikin (Mosquito ja P22 Target) muistuttaa ulkonäöltään järeämpiä käsiaseita". Jokainen varmasti ymmärtää, että aseen ampuma luoti on se mikä tappaa, ei ulkonäkö. Räyhäkkään näköisen aseen puuttuessa joukkosurmaajalla tuskin olisi mitään estoja ostaa jotain urheilullisemman näköistä mallia. Vaatteitakin hankkiessa itse kukin ostaa ensisijaisesti mielestään hyvännäköisiä vaatteita, mutta emme juuri mieluisan vaatekappaleen puutteessa kulje alasti, emmehän?
Tehdäänpä pieni vertailu:
Tässä on Saaren aseen kaltainen Walther P22 Target.
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 10 patruunaa
Paino: 525 grammaa
Hinta: n. 350 €
Tämän aseen soveltuvuus urheiluammuntaan on huono, koska ase ei ole mekaanisesti kovin tarkka, sen kahva on useimmille liian pieni, liipaisu on huono, ase on kevyt ja tähtäimissäkin on parantamisen varaa. Hyvä ampuja pystyy ampumaan tällä noin 50 millimetrin kokoista hajontaa 25 metrin matkalle, mikä ei riitä vakavaan kilpailuun. Minä en suosittelisi tällaista asetta aloittelijalle, koska aseella on yksinkertaisesti vaikeaa ampua.
Tässä on Walther GSP Expert
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 5 patruunaa
Paino: 1180 grammaa
Hinta: n. 2000 €
Walther GSP Expert on huippuluokan urheiluase moninaisiin ampumalajeihin. Ase on mekaanisesti äärimmäisen tarkka, sen muotoiltu kahva on sovitettavissa ampujalle, liipaisu on kevyt ja täsmällinen, ase on raskas ja vakaa, ja tähtäinkuva on selkeä ja terävä. Tällainen ase on monelle aloittelijalle jo liian iso investointi, mutta vanhempaa GSP-mallia saa käytettynä noin 500 eurolla.
-----
Minä en ampumaharrastajana menettäisi yhtään mitään, jos tuollaiset P22:n ja Mosquiton kaltaiset romupyssyt vietäisiin sulattamoon. Olen kummallakin mallilla ampunut yhteensä satoja ja taas satoja laukauksia, ja kokemus vakuutti minut siitä, että omaan asekaappiini sellaista ei tule. On makaaberi sattuma ja vääryys, että Auvisen ja Saaren aseet ilmeisesti toimivat surmatöissä häiriöittä, kun taas harrastajat painivat erilaisten ongelmien kanssa silloin kun kohteena on eloton pahvitaulu.
Kymppitonnin kysymys on kuitenkin tämä: Millä perusteella P22:n ja kunnon urheiluaseiden välille voidaan vetää raja? Kielletään kevyet aseet? Kielletään epätarkat aseet? Kielletään halvat aseet? Kielletään "järeämpien käsiaseiden" näköiset aseet? Tämänhetkisen lain mukaan aseet ovat toisiinsa rinnastettavia: Pistooli, itselataava kertatuli, kaliiperi .22 LR.
Kysymykseen siitä, sopiiko P22 Target vakavaan urheiluammuntaan on vastattu: Ei sovi.
Jos itselataavien pienoispistoolien suurin sallittu lipaskapasiteetti olisi viisi, joutuisi GSP:n käyttäjä ampuessaan vaihtamaan lipasta useammin kuin P22:n käyttäjä. Toisaalta P22:ta ja Mosquitoa voisi tämän jälkeen edelleen myydä, mutta vain viiden patruunan lippailla varustettuna. Onko tällä merkitystä? Kuinka nopeasti aseeseen saa vaihdettua uuden lippaan? Vastaus: Amatööri alle kahdessa, ammattilainen alle sekunnissa. Tässä Travis Tomasie havainnollistavalla videolla:
Vaikka lippaanvaihto sujuisi hitaamminkin, voi aseen pesässä olevan patruunan ampua lippaan ollessa irroitettunakin. P22:ssa ja kourallisessa muita asemalleja on "lipasvarmistin", eli ase ei laukea jos lipas on irrotettuna, mutta tämän ominaisuuden poistaminen on normaali toimenpide harrastajille, koska se monimutkaistaa aseen turvallista käsittelyä.
Otan vastaan ehdotuksia siitä, millä perusteella Auvisen ja Saaren asetyyppi saataisiin kiellettyä niin, että vakavissa urheilulajeissa käytetyt aseet eivät osu määrittelyn piiriin. Mikäli mitään järkevää ei keksitä, menee kieltolistalle myös vakavasti otettavia urheiluaseita, tai sitten on hyväksyttävä että P22:n ja Mosquiton kieltämisellä ei saavuteta mitään hyötyä.
6 kommenttia:
Mäkkärikään ei ole osannut vielä tähän päivään mennessä ehdottaa mitään teknistä määrittelyä, millä nämä "koulusurma-aseen kaltaiset" pienoispistoolit saataisiin eroteltua muista.
Vaikka kyseiset pelit eivät olekaan kovin kilpailukykyisiä perinteisissä 25-50 m pistoolilajeissa, niillä on kuitenkin käyttönsä. Paitsi että ne soveltuvat juuri siihen mihin ulkonäkökin antaa viitteitä, eli niiden 9 mm esikuva/sisarmallien halvemmiksi harjoitusvälineiksi niissä lajeissa joissa kyseisiä sisarmalleja käytetään, niillä voi toki myöskin kilpailla SAL:n lajeissa ja vaikka ResUL:in pistoolipika-ammunnassa, vaikka mitalituloksista silloin onkin turha haaveilla.
Useimmissa ampumaurheilun lajeissa näkyy käytössä myös halvempia aseita, jotka eivät ole hinnaltaan ja siten laadultaankaan kärkijoukon käyttämien tasoisia. Hintahaitari on tosiaan mittava, kun jo SAL-pistoolilajeissakin kaikki tekniset säädökset täyttävän käytetyn aseen (vaikka 100 € Baikal Margolin) ja uuden huippuluokan aseen (vaikka 2500 € Pardini SP1) ero voi olla ainakin 25-kertainen, usein kuitenkin ainakin moninkertainen.
Väärän kokonsa, naurettavan kevyen painon ja osittain erilaisten hallintalaitteiden takia en kyllä lähtisi näitä harjoitteluvälineiksi suosittelemaan yhtään kenellekään. Jopa Airsoft-aseet sopivat siihen puuhaan paremmin, ne eivät vaadi lupia eikä niiden kanssa tarvitse lähteä radalle asti.
Sinänsä tuossa on pointtia, että kilpailukykyisyyden puute ei pitäisi olla peruste kieltää jotain asetyyppiä. Mitäpä jos reserviläisampujien suosimat 500 euron Saigat ja Arsenalit kiellettäisiin sen vuoksi, että kolmella tonnilla saa tappiinsa viritetyn AR-15 -tyyppisen kiväärin, joka on huomattavasti parempi tarkkuudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan?
Suurin ongelma tosiaan on se, että huonoja materiaaleja, heikompaa osumatarkkuutta tai vaikka laukaisun ja kahvan "hienoutta" on vaikea kirjata lakiin niin, että saataisiin vedettyä raja Walther P22:n ja GSP:n välille.
En ota muihin nettikeskusteluihin kantaa, mutta HS:n jutun tekstiosassa McKeownilta ei lainattu mitään kieltämiseen liittyvää kommenttia, joten jutussa on otsikon ja tekstin välillä sisäinen ristiriita.
Väärän kokonsa, naurettavan kevyen painon ja osittain erilaisten hallintalaitteiden takia en kyllä lähtisi näitä harjoitteluvälineiksi suosittelemaan yhtään kenellekään. Jopa Airsoft-aseet sopivat siihen puuhaan paremmin, ne eivät vaadi lupia eikä niiden kanssa tarvitse lähteä radalle asti.
Mitä sitten suosittelisit harjoitteluvälineeksi sellaisen 9 mm pistoolin rinnalle, jolle ei löydy (kuten joitakin mallimäärässä mitaten harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta ei yleensä löydy) .22LR vaihtosarjaa?
Se lähin vaihtoehto kun ainakin pareissa P22/P99 ja Mosquito/P226 on juurikin saman mallin pienoispistooliversio. Koko on melko lähellä samaa (90 % Sigissä ja 75 % Waltherissa), hallintalaitteet ovat tärkeimmiltä osin tasan samat, eroina on pienoispistooliversioissa enemmän varmistimia (Sigissä 3 ylimääräistä jos iskuvasaralukko lasketaan).
Mitä tulee airsoft-versioihin niin niissä yleensä paino on vieläkin pienempi (paitsi täysmetalliversioissa, joissa se on taas yllättäen lähempänä 9 mm versiota) ja laukaisu voi olla huomattavan erilainen kuin kummassakaan ampuma-aseessa. Yleensä käsittääkseni se on yksitoimisena kevyempi ja lyhyemmällä resetillä. Airsoft-versiolla on paha treenata lippaanvaihtoja, koska lippaat eivät sitä kestä.
En voi sanoa että olisin tosissani harjoitellut P22:lla ja Mosquitolla SRA:ssa ja IPSC:ssä tarvittavia taitoja, mutta näppituntumalta ja 25m rata-ammunnassa kokemani perusteella en pidä ajatuksesta. Numeroina joku 90% ei kuulosta paljolta, mutta kädessä nuo pienoisversiot ovat yllättävän erilaisia isompiinsa nähden. Ampumaradalla käydessäni olen harjoitellut samalla aseella, millä ammun kilpailuissakin.
Airsoft-aseetkaan eivät oikeaa täydellisesti vastaa, mutta sentään kahva on 1:1 sama, ja ne sopivat samaan koteloon oikean kanssa. Oleellisilta osin tuntuma on mielestäni lähempänä "varsinaista", kuin näiden pienoispistoolien kohdalla. Mistään tarkkuusaseista ei tosin voi ~50mm/10m hajonnalla puhua.
Lippaita voi pudotella pehmustettuun pahvilaatikkoon, tai suoraan kokolattiamatolle. Noin muuten kyseistä harjoitetta voi kyllä tehdä "varsinaisellakin", joten sitä varten ei erillistä harjoitteluvälinettä tarvitse.
Youtubesta löytyy videoita, minkä näköistä airsofteilla ammuskelu on.
Nyt se tieto on sitten saatu, mikä se tekninen määritys on. Se on
viranomaiskäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden pienoispistooli-kaliiperiset versiot
Kuka bongaa eniten asemalleja joista voidaa noin perustellusti mainita? Jo kahden mainitun lisäksi korotan yhdellä CZ Kadetilla ja Kimber Rimfire Targetilla sekä täkyksi laitan vielä Ruger 22/45 Mark III:sen (valmistajan mainostuksen mukaan kyseinen sopii siis kahvarunkonsa takia 1911-aseisiin tottuneille).
Tarkoittaako tuo nyt sitä, että en voi hankkia Glockiini .22 LR vaihtosarjaa?-)
Lähetä kommentti