"Metsästykseen saanut jopa Kalashnikovin"

Alkuperäinen Keskisuomalaisen juttu on täällä.

Mistähän sitä oikein aloittaisi tässä tapauksessa, korjattavaa on niin paljon ingressistä lähtien. Ensinnäkin, ampuma-asetta hankkivalle kansalaiselle myönnetään ensin hankkimislupa, sitten hallussapitolupa. Ei kantolupaa. Odotan päivää, jolloin ajokorttia kutsutaan vaikkapa kaahauskortiksi. Lisäksi annetaan kuva, että jossain päin Suomea lupia annettaisiin erityisen heppoisin ("kirjavin") perustein.

Mainittu ministeriön ohjeistus lienee Arpajais- ja Asehallintoyksikön aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje, jota on ruodittu kovin sanoin NRA ry:n sivuilla. Yhtenäistämisohje on monin paikoin virheellinen ja epälooginen, ja siinä on 'varmuuden vuoksi kieltämisen' maku. Minulla ei ole NRA:n juttuun lisättävää, joten erillistä kirjoitusta en aiheesta tee.

Yhtenäistämisohjetta kieltämättä tarvitaan, AAHY:n päällikön Jouni Laihon sanoin: "Jossain poliisipiirissä on voinut saada luvan aseeseen jollain perusteella, kun taas toisessa piirissä lupaa ei ole vastaavalla perusteella annettu". Naulan kantaan! Tämä ei ole kansalaisen yhdenvertaisuuden kannalta oikein. Myöhemmin Laiho antaa kuitenkin ymmärtää, että ongelma olisikin liian helposti vääränlaisille aseille myönnettävät luvat - näkemys, johon harva harrastaja yhtyy.

Laiho kertoo, että poliisille aiheuttavat vaikeuksia erityisesti sarjatuliaseiden ja niiden vain kertatulella toimivien versioiden luvat. Äärimmäisissä tapauksissa laitoksilla on jopa hyväksytty hakemuksia, joissa Kalashnikov-rynnäkkökiväärin hankintaa on perusteltu metsästysharrastuksella.

Kiinnostuneet hakevat näitä ramboilutarkoituksessa tai muuten peräkammarissa näpelöitäväksi, toteaa Laiho.

Mitähän vaikeuksia tässä muka on? Sarjatuliaseen ostoluvan epääminen muilta kuin keräilijöiltä käy helposti: Perustetta sellaisen hankkimiseen ei ole, joten lupaakaan ei tarvitse myöntää. Laki ei tunne sellaista asetta kuin "vain kertatulella toimiva versio". Itselataavan kiväärin kylläkin, mutta niihin kuuluu moni alunperinkin metsästykseen tehty ase.

Aseen soveltuvuutta metsästykseen ei ratkaise ulkonäkö, koska itselataava kivääri on aina itselataava kivääri. Perinteikkään metsästysaseen ulkonäkö ei tee aseen ampumasta luodista vaaratonta, tai edes vähemmän vaarallista. Sen sijaan että poliisi raapii päätään tämän asian tiimoilta, kannattaisi tarkistaa onko luvanhakija osoittanut aseelle hyväksyttävän käyttötarkoituksen, ja onko taustat kunnossa. Jos luvanhakija ei täytä ehtoja, ei lupaa pidä myöntää metsästysaseen näköiselle kapistukselle sen enempää kuin Kalashnikovinkaan näköiselle.

Kertatulta ampuva ja rajoitetulla lippaalla varustettu "Kalashnikov" sopii metsästykseen vallan mainiosti, eikä asian pitäisi kuulua muille, jos nuhteeton kansalainen käyttää mieluiten sellaista metsällä. Monille sotilasaseeseen pohjautuva näky on kauhea, mutta harrastajan ostopäätöksen kannalta edullinen hankintahinta, yksinkertainen, helppohuoltoinen ja luotettava koneisto, sekä varaosien saanti ovat selvästi järkisyitä.

Ramboilusta on myös tullut näköjään oikea muotisana tietynlaisia harrastajaryhmiä leimaamaan. Suoraan sanottuna, mitä tuollainen kävelevä asennevamma tekee Arpajais- ja Asehallintoyksikön johdossa?

Tietoisku: Suomessa ei ole myönnetty lupaa yhteenkään rynnäkkökivääriin metsästysperusteella.

Lopuksi muistetaan vielä mainita suomalaisten kuuluvan asukaslukuun nähden eniten aseita omistavien kansojen joukkoon koko maailmassa. Erästä sankaria lainatakseni: "Tästä voimme olla aidosti ylpeitä."