Mitä oikein ollaan kieltämässä?

Keskustelu kieltämisestä ei ota laantuakseen. Joku ehdottaa käsiaseiden kieltämistä kokonaan, toinen niiden kotisäilyttämisen kieltämistä, kolmas Auvisen ja Saaren käyttämän asetyypin kieltämistä. Ihmisillä ei vaikuttaisi olevan tietoa siitä, millaisia aseita urheiluammunnassa oikeastaan käytetään, ja millaisia aseita SIG Sauer Mosquito ja Walther P22 Target ovat niihin nähden.

Tässä Helsingin Sanomien jutussa kerrottiin, että Poliisiylijohtaja Paateron mielestä "sentyyppiset puoliautomaattiset käsiaseet, joita koulusurmissa on käytetty", voitaisiin kieltää hänen puolestaan kokonaan, koska "niitä ei hänen mukaansa juurikaan käytetä urheiluammunnassa".

Toisessa jutussa haastatellun Ampumaurheiluliiton practical-jaoksen puheenjohtaja Timo McKeownin sanomiset väännettiin otsikossa muotoon "Ampumaharrastajat valmiita kieltämään koulusurmissa käytetyn asetyypin", mutta itse jutussa McKeown totesi vain, että asetyyppi ei sovellu kilpa-ammuntaan, ja on urheiluampujalle tarpeeton. Tunnen McKeownin ennestään ja olen osallistunut hänen järjestämilleen kursseille, ja "Maccarin" puhuessa kannattaa pitää korvat auki: Mies tietää mistä puhuu. On mielestäni ikävää, että hänen sanomisiaan on vääristelty tällä tavalla.

Jutun mukaan "kumpikin (Mosquito ja P22 Target) muistuttaa ulkonäöltään järeämpiä käsiaseita". Jokainen varmasti ymmärtää, että aseen ampuma luoti on se mikä tappaa, ei ulkonäkö. Räyhäkkään näköisen aseen puuttuessa joukkosurmaajalla tuskin olisi mitään estoja ostaa jotain urheilullisemman näköistä mallia. Vaatteitakin hankkiessa itse kukin ostaa ensisijaisesti mielestään hyvännäköisiä vaatteita, mutta emme juuri mieluisan vaatekappaleen puutteessa kulje alasti, emmehän?

Tehdäänpä pieni vertailu:



Tässä on Saaren aseen kaltainen Walther P22 Target.
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 10 patruunaa
Paino: 525 grammaa
Hinta: n. 350 €

Tämän aseen soveltuvuus urheiluammuntaan on huono, koska ase ei ole mekaanisesti kovin tarkka, sen kahva on useimmille liian pieni, liipaisu on huono, ase on kevyt ja tähtäimissäkin on parantamisen varaa. Hyvä ampuja pystyy ampumaan tällä noin 50 millimetrin kokoista hajontaa 25 metrin matkalle, mikä ei riitä vakavaan kilpailuun. Minä en suosittelisi tällaista asetta aloittelijalle, koska aseella on yksinkertaisesti vaikeaa ampua.

Tässä on Walther GSP Expert
Kaliiperi: .22 LR
Toiminta: Itselataava kertatuli
Lipas: 5 patruunaa
Paino: 1180 grammaa
Hinta: n. 2000 €

Walther GSP Expert on huippuluokan urheiluase moninaisiin ampumalajeihin. Ase on mekaanisesti äärimmäisen tarkka, sen muotoiltu kahva on sovitettavissa ampujalle, liipaisu on kevyt ja täsmällinen, ase on raskas ja vakaa, ja tähtäinkuva on selkeä ja terävä. Tällainen ase on monelle aloittelijalle jo liian iso investointi, mutta vanhempaa GSP-mallia saa käytettynä noin 500 eurolla.

-----

Minä en ampumaharrastajana menettäisi yhtään mitään, jos tuollaiset P22:n ja Mosquiton kaltaiset romupyssyt vietäisiin sulattamoon. Olen kummallakin mallilla ampunut yhteensä satoja ja taas satoja laukauksia, ja kokemus vakuutti minut siitä, että omaan asekaappiini sellaista ei tule. On makaaberi sattuma ja vääryys, että Auvisen ja Saaren aseet ilmeisesti toimivat surmatöissä häiriöittä, kun taas harrastajat painivat erilaisten ongelmien kanssa silloin kun kohteena on eloton pahvitaulu.

Kymppitonnin kysymys on kuitenkin tämä: Millä perusteella P22:n ja kunnon urheiluaseiden välille voidaan vetää raja? Kielletään kevyet aseet? Kielletään epätarkat aseet? Kielletään halvat aseet? Kielletään "järeämpien käsiaseiden" näköiset aseet? Tämänhetkisen lain mukaan aseet ovat toisiinsa rinnastettavia: Pistooli, itselataava kertatuli, kaliiperi .22 LR.

Kysymykseen siitä, sopiiko P22 Target vakavaan urheiluammuntaan on vastattu: Ei sovi.

Jos itselataavien pienoispistoolien suurin sallittu lipaskapasiteetti olisi viisi, joutuisi GSP:n käyttäjä ampuessaan vaihtamaan lipasta useammin kuin P22:n käyttäjä. Toisaalta P22:ta ja Mosquitoa voisi tämän jälkeen edelleen myydä, mutta vain viiden patruunan lippailla varustettuna. Onko tällä merkitystä? Kuinka nopeasti aseeseen saa vaihdettua uuden lippaan? Vastaus: Amatööri alle kahdessa, ammattilainen alle sekunnissa. Tässä Travis Tomasie havainnollistavalla videolla:



Vaikka lippaanvaihto sujuisi hitaamminkin, voi aseen pesässä olevan patruunan ampua lippaan ollessa irroitettunakin. P22:ssa ja kourallisessa muita asemalleja on "lipasvarmistin", eli ase ei laukea jos lipas on irrotettuna, mutta tämän ominaisuuden poistaminen on normaali toimenpide harrastajille, koska se monimutkaistaa aseen turvallista käsittelyä.

Otan vastaan ehdotuksia siitä, millä perusteella Auvisen ja Saaren asetyyppi saataisiin kiellettyä niin, että vakavissa urheilulajeissa käytetyt aseet eivät osu määrittelyn piiriin. Mikäli mitään järkevää ei keksitä, menee kieltolistalle myös vakavasti otettavia urheiluaseita, tai sitten on hyväksyttävä että P22:n ja Mosquiton kieltämisellä ei saavuteta mitään hyötyä.

Leo Peltojoki on todellisuudesta irtaantunut hölmöläinen

Ilta-Sanomista löytyi tähän mennessä yksi typerimpiä kuviteltavissa olevia kommentteja, mitä tapauksen tiimoilta on inhimillisesti mahdollista esittää. Onko tämä typerys oikeasti oikeustoimikelpoinen henkilö?

Seurapuheenjohtaja: Ampumaharrastaja ei ramboile netissä

Kukaan tarkkuusammuntaa vakavasti harrastava ei vie ammuntakuvia nettiin, sanoo Savon Sanomien haastattelema Kuopion ampuma- ja metsästysseura ry:n puheenjohtaja Leo Peltojoki. Hän huomauttaa että jos joku vie nettiin kuvan tai videon ampumaharrastuksestaan, niin silloin viranomaisilla pitäisi raksuttaa.

Peltojoki sanoo keskustelleensa asiasta ampumaharrastajien kanssa jo Jokelan tapauksen yhteydessä. Hänen mukaansa alan harrastajat eivät yleensä huutele harrastuksestaan.

Joo, harrastajat eivät yleensä huutele harrastuksestaan. Mistähän mahtaa johtua se, että niin moni on asian kanssa "kaapissa"?

Harrastuksen esittäminen positiivisessa valossa on täydellisen rationaalista toimintaa, koska se voi saada muitakin kiinnostuneita aloittamaan harrastuksen. Kaappiin ja kuppikuntiin sulkeutuminen tappaa minkä tahansa harrastuksen. Minä aion jatkossakin suoltaa nettiin niin paljon ampumavideoita ja -kuvia itsestäni, kuin vain aikaiseksi saan.

Pikaisella kuvahaulla netistä löytyi tällaisia ramboilukuvia. Toivottavasti poliisi saa miehen henkilöllisyyden selville, ennen kuin sattuu huonosti!

Suomea valehdellaan aseenomistuksen kärkimaaksi

Kauhajokiuutisen tiimoilta on taas kerran retosteltu, miten Suomessa mukamas omistetaan kolmanneksi eniten aseita maailmassa, USA:n ja Jemenin jälkeen. Lähteenä on käytetty virheellistä sveitsiläistutkimusta.

Väärää tietoa levitetään muun muassa Wikipediassa.

"The numbers are an estimation based on dividing the total amount of guns in a nation by the total population of that nation."

Suomen "guns per 100 residents"-luvuksi väitetään 55 kappaletta. Katsotaanpa, mihin päästään tekemällä laskutoimitus oikeilla tiedoilla. Tästä löytyy Sisäasiainministeriön tiedote.

"Sisäasiainministeriön ylläpitämässä ampuma-aserekisterissä on noin 1 620 000 ampuma-asetta. Sisäasiainministeriö arvioi Suomessa olevan enintään kymmeniä tuhansia luvattomia ampuma-aseita."

1 620 000 asetta jaettuna asukasluvulla 5,320,102 tuottaa luvallisten aseiden määräksi 30.45 kappaletta sataa asukasta kohti. Sisäministeriön mukaan luvallisia ja luvattomia aseita yhteensä on noin 32 kappaletta sataa kohti, eikä sveitsiläistutkimuksen vääristelemä 55 kappaletta.

Suomen oikea sijoitus aseenomistajamaana on siis Ranskan kanssa jaetulla kuudennella sijalla. Sveitsiläiset osaavat tehdä hienoja kelloja, suklaata ja aseitakin, mutta eivät näköjään tutkimuksia. Niin, mikäpä maa Suomen sijan korjauksen jälkeen ottaa pronssimitalin? No Sveitsipä hyvinkin!

Saavat minun puolestani tehdä suklaasta käkikellon ja huutaa yhteen ääneen: "Kuckuu!"

Tyhmyyttä vai populismia?

Kauhajoella ei ole ruumiit ehtineet jäähtyäkään, kun pääministeri Vanhanen ja sisäministeri Holmlund jo refleksinomaisesti nostivat esille käsiaseiden yksityisomistuksen kieltämisen. Myös ulkoministeri Stubb vaatii kiristyksiä "ainakin käsiaseiden" osalta, ja Soininvaaran Odekin nosti ilmeisesti valmiiksi kirjoittamansa blogimerkinnän naftaliinista. Presidenttiä myöten vaaditaan vakavaa keskustelua aseista.

Kun tähän sitten aseharrastaja reagoi vastaamalla omalla kirjoituksellaan, syytetään tätä oman harrastuksensa nostamisesta esille väärään aikaan. Anteeksi nyt vain, mutta kukahan aloitti? Minä puhuisin mieluiten ihan muista asioista, kuten vaikka mielenterveyshuollosta. Tai ihan hienotunteisuudesta en mistään.

-----

Ehdotettu käsiasekielto (tai radalla säilytys) on samanlainen ajatus, kuin että liikenteestä poistettaisiin punaiset tai vaikkapa tietynmerkkiset autot. Auvisen ja Saaren ketjun jatkoksi liittyvä seuraaja käyttäisi sitten metsästysasetta, ja saisi suurella todennäköisyydellä vielä pahempaa jälkeä aikaan.

Jaa ettäkö kun käsiaseen saa kätkettyä niin helposti? Ei vaikuta asiaan. Metsästysase kulkee huomaamatta sählymailapussissa tai kitarakotelossa, tai sen voi vaikka sahata piipusta ja perästä lyhyeksi. Laitontahan tällainen aseen lyhentäminen omin päin on, mutta suuresti epäilen, että joukkosurmaa suunnitteleva antaisi tämän estää itseään.

Onko tämä oikeasti vaikeatajuinen asia? Onko meillä ministeritasolla niin pohjattoman typeriä ihmisiä ettei näin päivänselvä asia tule mieleen? Vai onko kyse vain rehellisestä populismista?

Kertokaa mulle ihan oikeasti joku, mikä estäisi seuraavaa joukkosurmaajaa käyttämästä metsästysasetta, jos käsiaseet otettaisiin yhtälöstä pois?

Pelonlietsonnan uusi ulottuvuus.

"Aselastin kanssa autoillut narahti ratista"

Iltis.

Ei tähän voi sanoa kuin lyhyesti, että melkoinen "aselasti" oli: Yksi pienoispistooli.

Ihmetteleekö joku vielä, miksi ihmisiä pelottaa aseasiat? Ja onko tästä vastuussa aseharrastajat vaiko media?

Right to Keep and Bear Arms

Tämä nyt ei Suomeen hirveästi liity, mutta koska asia on ylittänyt uutiskynnyksen myös suomalaisissa lehdissä, sanotaan pari painavaa sanaa.

Yhdysvalloissa saatiin lopultakin otettua merkittävä askel perustuslain toisen lisäyksen tulkinnan selkiyttämiseksi. Perustuslain kaikki 27 lisäystä löytyvät täältä. Korkein oikeus on jutussa D.C. vastaan Heller päättänyt, että kyseessä on nimenomaan yksilöä eikä kollektiivia koskeva vapaus. Tämä ei ole sinänsä yllättävä tulkinta, koska mikään muukaan perustuslaillisista vapauksista ei koske kollektiiveja kuten esimerkiksi osavaltioita, vaan ne ovat kaikki yksilönvapauksia.

On sanomattakin selvää, että olen päätökseen tyytyväinen, mutta aseista vähemmän tykkäävienkään ei tarvitse olla huolissaan: Ei Yhdysvaltojen kaikkia aselakeja tämän perusteella kumota. Tulkinnalla otettiin kantaa ainoastaan siihen, onko kyseessä kollektiivinen vaiko yksilöllinen oikeus, ei muuta. Tästä asiasta muuten kaikki yhdeksän korkeimman oikeuden tuomaria olivat samaa mieltä. Päätöksen vastustajien viljelemä 5-4 suhdeluku kuvaa erimielisyyttä detaljeista, mutta perustuslain toinen lisäys on siis täysin yksimielisesti, 9-0, todettu yksilönvapaudeksi.

Näistä peruslähtökohdista on huomattavasti rakentavampaa lähteä keskustelemaan siitä, millaisia rajoitteita perustuslain puitteissa voidaan asettaa; harva asehullukaan kannattaa sataprosenttisen rajoittamatonta asekauppaa. Olisi hyvä pitää mielessä, että kenen tahansa järkevän ihmisen intresseihin kuuluu väkivaltarikollisuuden vähentäminen. Erimielisyys tulee käytetyistä keinoista, eikä perustavaa laatua olevien intressien ristiriidasta.

Yksilönvapauksien etujärjestöä esittävä American Civil Liberties Union on vetänyt päätöksestä pultit. Linkin takaa löytyvässä kirjoituksessaan he väittävät korkeimman oikeuden päätöstä "uudelleentulkinnaksi", ja ilmoittavat kannakseen, että kyseessä ei ole yksilöä tarkoittava vapaus. ACLU siis puolustaa vain niitä yksilönvapauksia, joita heitä huvittaa puolustaa. Melkein sama kuin poliisi ilmoittaisi sivuillaan valvovansa vain niitä lakeja, jotka heidän mielestään ovat oikein.

Uudelleentulkinnaksi väittämällä annetaan ymmärtää, että asiasta olisi ennakkopäätös. Tällaiseksi nostetaan usein Millerin oikeudenkäynti 30-luvulta. Korkein oikeus totesi tuolloin, että kyseistä asetta ei pidetty sotilasaseena, ja vain siksi sellaisen omistaminen ei nauttinut perustuslaillista suojaa. Myös Dred Scottin oikeusjutussa Sandfordia vastaan sanat "keep and carry arms" nähtiin yksilönvapautena - jotka Scottin kohdalla kiistettiin vain ihonvärin perusteella; "Neekeri" ei voinut olla Yhdysvaltojen kansalainen, koska muutoin hänellä olisi ollut oikeus sananvapauteen - ja aseenomistukseen!

ACLU:n kanta on sikäli yllättävä, että he ovat aiemmin puolustaneet jopa Ku Klux Klania sananvapauteen (perustuslain 1. lisäys) vedoten. Tästä voisi syntyä kuva, että ACLU:lla on munaa puolustaa myös epämiellyttäviksi koettuja yksilönvapauksia, mutta järjestö on sittenkin varsin samanhenkinen KKK:n kanssa - erona vain vastustettava perustuslain lisäys: KKK vastustaa orjuuden lopettanutta perustuslain 13. lisäystä, kun taas ACLU vastustaa perustuslain 2. lisäystä. No, kaipa tähän molemmilla on sananvapauden puitteissa oikeus. Onneksi laintulkinnoista painavimman sanan antaa kuitenkin oikeusistuimet, eikä järjestöt kuten ACLU ja KKK.

-----

Lisäys: ACLU yrittää täällä esittää neutraalia, mutta perusteluissa on reikiä. Ensinnäkään, Millerin oikeudenkäynnissä 1939 ei sanottu, että toinen lisäys koskisi vain organisoitua militiaa. Vaikka olisi sanottukin, kumoaa Hellerin tapauksen päätös kaikki aiemmat tulkinnat. Jos korkeimman oikeuden tuoreemmat päätökset jätetään huomiotta, ollaan taas KKK:n jalanjäljillä, eli yritetään vaikka palata vuoden 1850 tilanteeseen, jolloin lisäyksiä vain kymmenen. (Orjuuden perustuslaillinen kieltohan oli kolmastoista lisäys.)

ACLU:n mielestä perustuslain toinen lisäys tarkoittaa, sitä, että osavaltioilla on oikeus pitää yllä kansalliskaarteja keskushallinnon mielivaltaa vastaan. Heidän mukaansa lisäyksen tulkitseminen yksilönvapaudeksi tarkoittaisi sitä, että kenen tahansa pitäisi saada hankkia vaikka ydinkärkiä. ACLU ei taida olla tietoinen siitä, että eipä ne osavaltiotkaan saa perustuslakiin vedoten polkaista omia ydinaseohjelmiaan pystyyn.

Kulutuksen puolesta kierrätystä vastaan

Vasemmistoliiton neljän kauden kansanedustaja ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie kuohuttaa jälleen. Ristiriitaisen "kertatulikonepistooli"-termin äiti haluaa taas kovasti vastustaa aseita, mutta ampuu itseään jalkaan - kahdesti. Tällä kertaa Lapintien verbaalisen tulituksen kohteena on "aseenhimoisten ihmisten" lisäksi Suomen toimivaksi kehutun aselupajärjestelmän toimeenpanoelin, Poliisi.

Jopa kulttuuri- ja tiedejulkaisu Ilta-Paskat uutisoi aiheesta.

Ja tässä alkuperäinen blogimerkintä.

Lapintien seinälle maalailemassa pirussa poliisi kaupittelee entisiä laittomia aseita takaisin ihmisten koteihin, juuri kun ne oli saatu pois liikenteestä. Lapintie väittää aselain tuntemustaan varsin monipuoliseksi, mutta käyttää termejä miten sattuu, eikä ymmärrä vuoden 2004 "armosäädöksen" periaatetta alkuunkaan. En pähkäilemälläkään saa keksittyä, mikä ihme on "laiton ase". Melkein mikä tahansa ase on laillinen, kun siihen on asianmukaiset luvat. Luvaton ase taas voi tarkoittaa yksinkertaisesti kuolleen ihmisen perinnöksi jättämää asetta, johon perikunnalla ei ole lupaa. Perintöaseen voi luvittaa, mikäli perillisellä on aseelle osoittaa laillinen käyttötarkoitus, eikä muita esteitä ole. Mikäli kukaan perikunnassa ei voi asetta nimiinsä ottaa, se menee poliisin säilöön ja huutokaupattavaksi. Vuoden 2004 säädöksen tarkoitus oli paikata porsaanreikä, joka teki tavallisista ihmisistä ilman omaa syytään rikollisia.

Typerää sen sijaan on, että aseet laitetaan huutokaupan kautta takaisin liikenteeseen. Tiedän, että poliisilaitos kärsii rahapulasta, mutta asekauppa ei kyllä ole oikea keino paikata budjettia.
"Liikenteestä pois ja takaisin liikenteeseen", vaan mitä tapahtuikaan välissä? Luvaton ase rekisteröitiin, ja on nyt siis Suomen toimivan lupajärjestelmän piirissä. Mikä ihmeen ongelma tämä on olevinaan? Poliisilaitosten valitettavaa rahapulaa luvattomien aseiden myynti ei ratkaise, koska aseen myynnistä saadut rahat menevät aseen lailliselle omistajalle, jolla vain ei ole lupaa aseen hallussapitoon.

Jos itselläni olisi luvaton ase hallussani ja jos veisin sen poliisille, niin tietysti haluaisin, että ase tuhotaan. Näin sillä ei enää koskaan uhattaisi ainuttakaan ihmishenkeä.
Luvatonta asetta poliisille luovuttaessaan, on omistajan päätettävä meneekö ase tuhottavaksi vaiko kierrätykseen. Jälkimmäisestä lauseesta paistaa läpi kansanedustajan asenne, ei ainoastaan aseita, vaan myös aseenomistajia kohtaan. Lapintien yleistyksessä edesmennyt suomalainen aseenomistaja on joskus uhannut aseellaan ihmishenkiä, ja näin tulee vastakin käymään, kun aseen hankkii laillisin keinoin toinen suomalainen. Tokihan uhan potentiaali on olemassa, mutta vastaavalla logiikalla jokainen mies on potentiaalinen raiskaaja...

Mielestäni on todella kummallista, että poliisi järjestää rahanpesun tapaisen asepesuoperaation. Eli laittomat aseet takaisin kiertoon... Kuitenkin parasta olisi, jos laittomat aseet hävitettäisiin.
Oletan, että Lapintie tarkoittaa laittomalla aseella luvatonta asetta. Mutta juuri näinhän poliisi asehuutokaupassa toimii: Luvatonta asetta ei enää ole, koska se on kaupan jälkeen luvallinen. Saivarteluahan tämä on, mutta Lapintie vaati nimenomaan laittomien/luvattomien aseiden hävittämistä. On suorastaan törkeää verrata poliisin laillista toimintaa järjestäytyneen rikollisuuden rahanpesuun.

Ymmärrän hyvin, että Lapintie haluaisi tuhota ihan kaikki mahdolliset aseet. Hänen lähestymistapansa vain on peiton jatkamista toisesta päästä leikatuilla siivuilla: Asehuutokauppaan pääsee ainoastaan, jos omistaa ampuma-aseen hankkimisluvan. Lupa maksaa 32 euroa riippumatta siitä, myönnetäänkö se vaiko ei, ja ostetaanko luvalla ase vai ei. Lupa on voimassa vain puoli vuotta myöntämispäivästä, eli niitä ei heräteostoksen mahdollisuus mielessä haeta. Tilanne on siis se, että joku ase päätyy joka tapauksessa luvanhaltijan käsiin. Jos poliisi ei möisi mitään aseita huutokaupassa, ostaisi luvanhaltija yksinkertaisesti uuden aseen kaupasta.

Sen lisäksi että olen aseenhimoinen, pidän myös kovasti eläimistä ja luonnosta. Suurista määristä poliisin asehuutokaupassa ei ole kyse, mutta toimivien käyttöesineiden hävittäminen kierrättämisen sijasta on sietämätön ajatus periaatetasolla. On myös mielestäni outoa, että asevastainen Lapintie haluaisi mieluummin ostattaa harrastajilla uusia aseita käytettyjen sijaan, ja näin tukea aseteollisuutta.

=====

Linkki Lapintien blogiin levisi tietysti aseharrastajien keskustelufoorumeilla, ja epäilemättä sen osasi Iltiksen jutun perusteella moni itsenäisestikin etsiä. Tätä kirjoittaessa kommentteja on tullut yli sata. Kuvaavaa on, että vain asemyönteinen puoli kirjoitti sisällöltään ala-arvoisen roskan lisäksi asiallista palautetta ja vasta-argumentteja. Myönnän, että aseenhimo sokaisee silmäni joskus mielipideasioissa, mutta faktapuolella asevastustajat ovat auttamatta alakynnessä.

Omanlaisensa helmi oli tämäkin Tapani Oksan kommentti: Suomi on Pikku-Amerikka, mutta ei meidän silti tarvitsisi omaksua jenkeiltä niitä kaikkein huonoimpia tapoja.

Suomen kansa on metsästänyt jo silloin, kun Yhdysvaltoja ei oltu edes perustettu. Vielä 1920-luvulle tultaessa esimerkiksi Iso-Britanniassa oli laillista ja tavallista kantaa käsiasetta itsepuolustustarkoituksessa. Suomessakin saattoi vuosisadan alussa herrasmies tai -nainen ostaa liivintaskuun pistoolin siinä missä taskukellon. Suomalaisen asekulttuurin väittäminen "jenkeiltä omaksutuksi" on anakronismi. Yhtä hyvin voisi väittää saunaa lainasanaksi englannista!

Siinä olen täysin samaa mieltä, että Amerikan mantereelta ei tarvitsisi omaksua kaikista huonoimpia tapoja. Epä-älyllinen asevastaisuus on yksi niistä. Näennäisestä USA-vastaisuudestaan huolimatta Suomen vasemmisto näyttää nielevän rapakontakaisia ajatuksia purematta.