Testit ja portit: Huonot kortit

Pääministeri Vanhasen populistinen ja epärealistinen ehdotus on lytätty mediassa ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran.

Sivuhuomautus: Ei olisi lainkaan hullu ajatus järjestää aseiden säilytysmahdollisuutta kodin ulkopuolella niille, jotka syystä tai toisesta eivät harrastusasettaan halua kotona säilyttää. Tällaista säilytystilaa ei tarvitsisi sijoittaa (syrjäiselle) ampumaradalle, eikä se olisi tupaten täynnä aseita, joten aseryöstön riski olisi vähäisempi. Olen itsekin toisinaan siirtänyt aseeni omasta asekaapistani muualle varmaan talteen säilytykseen, kun olen töiden takia ollut poissa kotoa pitempiä aikoja. Kaikilla tällaista mahdollisuutta ei valitettavasti ole.

Vaan entäpä vähemmälle huomiolle jääneet metallinpaljastimet koulujen ovilla? Niitä puolustellaan edelleen tiettyjen tahojen toimesta, vaikka OAJ onkin onneksi tyrmännyt idean. Myös luvanhakijan korvienväliä on esitetty tutkittavaksi. Tartutaanpa asiaan.

KOULUUN KUIN LENTOKONEESEEN?
Keskikokoisessakin koulurakennuksissa on helposti 4-5 uloskäyntiä. Vaikka takaovet varustettaisiin hälyttimillä varustetuilla lukoilla hätäevakuointia ajatellen, jäisi jäljelle 2-3 valvottavaa uloskäyntiä. Tällä olisi tietysti suuri työllistävä vaikutus, mutta näkisin varat mieluummin opetusmateriaaliin sijoitettuna, tai ehkä kouluihin voisi palkata lisää opettajia ryhmäkokojen pienentämiseksi. Leikitään kuitenkin, että kouluihin hankitaan metallinpaljastimet ja vartijat.

Skenaario 1: Veitsi-intoilija hankkii tällaisen, eikä portti piippaa. Lähes joka koulussa on myös teknisten käsitöiden luokka, kotitalousaineiden luokka, tekstiilikäsitöiden luokka, liikuntavälineitä, teräviä kyniä, tuoleja, tarjottimia... Tarvitseeko listaa jatkaa? Teräaseiden ja muiden lyömäaseiden kannalta portit olisivat siis yhdentekeviä. Lisäksi porttien herkkyys on ongelmallinen, koska ne joko hälyttävät vyönsolkia ja vetoketjuja myöten kaikesta, tai sitten päästävät pienemmät veitset läpi.

Skenaario 2: Luokkatovereiden ampumista suunnitteleva tappaa yllätyshyökkäyksessään ensin vartijan. Jos vartija oli vielä aseistettukin, jatkuu matka vartijan aseella täydennetyn arsenaalin kanssa. Ampuminen jatkuu metallinpaljastimen ulinan luodessa entistä enemmän hysteriaa. (Joku sairas mieli voisi pitääkin tästä. Olihan Auvinenkin kaatanut kaappeja ja ampunut televisiota aiheuttaakseen paniikkia ja kaaosta.)

Summa summarum: Eiköhän jätetä ne portit kokonaan laskuista pois. Pienemmät opetusryhmät ja parempi opetusmateriaali eivät ainoastaan paranna turvallisuutta, vaan myös oppimistuloksia.

LÄÄKEMÄÄRÄYS: BURANA 9mm
Monet tuntemani ampumaharrastajatkin kannattavat lääkärintarkastusta tai psykologista testiä aseenomistajille, ja lääkärille velvollisuutta ilmoittaa lupaviranomaiselle aseenomistajan heikentyneestä mielenterveydestä. On huolestuttavaa, miten Suomessa "yleinen turvallisuus" on samanlainen taikasana, kuin amerikanserkkunsa "terrorismin vastustaminen". Nämä sanat älähtämällä saa vaatia mitä hyvänsä. Vaikka jätettäisiin korkealle arvostamani yksityisyyden suoja sekä lääkärin ja potilaan välinen luottamuksellisuus kokonaan laskuista pois, liittyy näihin ideoihin useita kysymysmerkkejä.

Pintapuolisen lääkärintarkastuksen tehottomuuden voi todeta liikennetapaturmia ja rattijuopumuksia vilkaisemalla, joten se voitaneen sivuuttaa kokonaan. Muutenhan ajokortti toimisi samalla todistuksena luvanhakijan terveydentilasta: Lääkärissä on käyty.

Psykologisissa testeissä on se ongelma, että sosiopaatti voi manipuloida testiä ja esiintyä terveenä, ja toisaalta terveestäkin ihmisestä voidaan löytää vikaa, jos hakemalla haetaan. Ns. "naksahtamista" on todella vaikea ennustaa, ja epäsopivaksi todettu yksilö voi silti hankkia laittoman aseen tai käyttää muita keinoja tuhotöihin. Jokelan tapahtumiin johti Auvisen itsetuhoisuus ja viha toisia ihmisiä kohtaan. Poistamalla yhtälöstä (luvallinen) ase, ei itsetuhoisuus ja viha häviä silti mihinkään. Jo nyt tapahtumat osoittivat toiminnan olleen pitkälle suunniteltua ja määrätietoista.

Lähes jokaisen tarvitsee joskus jutella jonkun kanssa, ja sotkujen selvittäminen voi olla helpompaa sellaisen kanssa, jolla ei ole asioihin tunnesidettä. Ammattilaisen kanssa siis. Ei psykiatrilla käynti tee ihmisestä mielenvikaista. Jos lääkärit alkavat luovuttaa potilastietoja eteenpäin, voi rajatapauksen hakeutuminen hoitoon vaikeutua, kun ei halua leimaa otsaansa ja mahdollisesti menettää harrastustaan. Seurauksena siis voi olla, että kevyttä terapiaa tarvitsevan tila pahenee, ja nuppitohtorilla ei ole edes mitään tietoa, mitä poliisille luovuttaa.

Toisaalta poliiseillakin ammattiryhmänä on välillä korvien väli kovilla ja ongelmia esiintyy, mutta ei heidän aseitaan pidetä erityisenä uhkana. Viimeisimpiä uutisiin päässeitä tapauksia oli, kun wisconsinlainen apulaissheriffi ampui kuusi nuorukaista ja itsensä. Joukkosurmien "maailmanennätys" on niin ikään poliisin hallussa, eikä tapahtumapaikka edes ollut USA, vaan Etelä-Korea.

Suomessa on 1,6 miljoonaa rekisteröityä asetta, ja 650 000 aseenomistajaa. Poliisi myöntää 80 000 uutta ampuma-aseen hankkimislupaa joka vuosi. Näistä lukemista huolimatta Suomessa ei ole mainittavaa aseongelmaa, eli kääntäen sanottuna alle promillea vaille 100% aseenomistajista ei aiheuta aseillaan minkäänlaisia ongelmia. Onko terveiden ihmisten pakottaminen psykiatrin pakeille järkevää, kun samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat ihmiset ovat luvattoman pitkissä hoitojonoissa? Minulle tulisi suoraan sanottuna huono omatunto tällaisessa tarkastuksessa käynnistä; Tuttavapiiriini ja läheisiinikin kuuluu useita ihmisiä, jotka saavat korvienvälin vaivoihinsa puutteellista hoitoa. En haluaisi, että he joutuisivat anomaan poliisilta aselupia päästäkseen hoitoon.

Mikäli hallitus päättää lisätä mielenterveydenhoitoon tarkoitettuja varoja tuntuvasti, lupaan ihan vapaaehtoisesti omasta pussistani maksaen käydä yksityisellä psykiatrilla muutaman kerran, josko päästäni löytyisi piilevää vikaa.

Mentalwearista saa muuten hienoja paitoja.